Tietoa meistä

Olen Susanne 55-vuotias. Asun perheeni kanssa Kangasalla ja kasvatan pienimuotoisesti metsästyslinjaisia labbiksia ja cockereita. Harrastan koirieni kanssa Nome, Spme, rallytoko ja jäljestys. Työskentelen lastensuojelussa huostaanotettujen yksikössä. Kajo toimii terapiakoirana nuorille.

 Olen koulutukseltani:
-lähihoitaja
-eläintenkouluttaja(AT)
-hyötykoirakouluttaja *opaskoirat, avustajakoirat, autismikoirat, sosiaalisentuenkoirat*
- koira-alanmentaalivalmentaja

pentuja tulossa 2025
 

Yhdistelmä: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI17380/20&ReknoI=FI33056/18</p> 

Omistajan kuvaus Hannusta
Melekein Nakkikeitto, "Hannu" *23.5.2018

FI TVA-E

FI JVA

SE JVA

FI KVA-H

NO JVA (toinen näyttelytulos puuttuu)

POHJ JVA (toinen näyttelytulos puuttuu)

Lonkat ja kyynärät: A/A 0/0

Selkä: LTV0, VA0, SP0

Olat: terve/terve

Polvet: 0/0

Silmät: ok

LTE 236 +++

Näyttelyt: KÄY-H

Muut kokeet/kilpailut:

​Nome, AVO2

​AGI-H Maksi3, 1 x SERT-H

​AGI-A Maksi3

​Rally-toko, TK2

​Vepe, ALO1

Hannu on 6,5-vuotias monitoimimies Porista. Hannu harrastaa tällä hetkellä aktiivisesti agilityä, mejää sekä yritämme pitää silloin tällöin yllä myös nome-B:n taitoja, vaikka se harmillisesti jäi tänä vuonna ihan minimiin. Olemme opetelleet myös rally-tokon voittajan liikkeitä, josko pääsisimme starttamaan siellä v. 2025. Aloitimme loppukesästä myös vepen treenaamisen mökillä ja kävimme menestyksekkäästi parissa kokeessa. Lisäksi Hannu käy satunnaisesti metsällä, jossa se on sinnikäs työskentelijä, eikä ohjaajalta paljoakaan kysele apuja. Lisäksi sillä on hyvä suuote linnuista eikä se pure niitä rikki. Hannu on harrastanut myös aktiivisesti tokoa sekä pk-hakua, jossa sillä on haukkuilmaisu.

Hannulla on kolme eri ohjaajaa eri lajeissa ja se ei sitä häiritse.Jako menee niin, että perheen äiti on treenaillut tokoa, pk-hakua sekä vepeä ja nyt myös vähän rally-tokoa. Toinen tytär mejää, nomea ja metsästystä sekä toinen tytär agilityä ja satunnaisesti rallya. Kutsun Hannua hyvänmielen koiraksi, koska sillä ei ole koskaan "huono päivä" ja sen kanssa tulee hyvin usein iloiseksi. Hannu ei ole hirmuinen hormonihyrrä ja se eleleekin sekalaumassa myös juoksujen ajan. Se ei juurikaan stressaile asioista ja mielestäni sitä kuvaa hyvin luonnetestituomarin käyttämä sana, viilipytty. Hannu on matkustellut mukana sekä Suomessa että ulkomailla useammassa eri paikassa ja se rauhoittuu aloilleen nopeasti, vaikka olisikin vieraassa paikassa. Hannu on alusta- ja maastovarma sekä ui mielellään, kylmässäkin vedessä. Hannulla on semihyvä karva, mutta sen turkki voisi olla paksumpi. Hannu on myös luonteeltaan kohtuullisen kova, joka tuo haastetta välillä sen kouluttamiseen. Agilityssä se voi esim. surutta törmäillä esteisiin, eikä ota siitä opikseen. Nomessa se usein ohjaustehtävissä tietää mielestään ohjaajaa paremmin, jasitten mennään hakuvaihteella. Toki Hannu on meidän perheen ensimmäinen noutaja emmekä ole osanneet ehkä viedä sitä tässä lajissa eteenpäin kauhean hyvin. Hannu kestää hyvin myös toistoja, eikä ole kova ennakoimaan. Sen tunnistaa ulkoisesti hyvin labradorinnoutajaksi ja sillä on myös hyvä urosleima.Hannu on tutkittu terveeksi ja se on käynyt myös luonnetestissä sekä siitä on DNA-testit otettu, mutta tulokset ovat tätä kirjoittaessa vielä tulematta, koska jouduin lähettämään uudet näytteet tutkittavaksi. Hannua voi tulla tapaamaan Poriin.